Uskoon tullessani
olin totaalinen fariseus. Uskoin, että pelastuin ja sain Pyhän Hengen sen
takia, että uskoin Jumalaan ja Jeesukseen, mutta ennen kaikkea sen takia, että
aloin elämää Jumalaan moraalisten lakien mukaan, jotka on mainittu mm.
kymmenessä käskyssä. Ajattelin, että Jumala on hyviä varten ja minun täytyy
tulla hyväksi, jotta Jumala hyväksyy minut.
Jollain ihmeellisellä tavalla ajattelin, että armo jotenkin
liittyy asiaan, mutta kiitollisuudenvelasta minun täytyy puhdistaa itseni
hengellisestä liasta. Psalmin 1:1 mukaisesti (ei istu pilkkaajien parissa)
minusta ei tuntunut hyvältä olla liikaa ihmisten kanssa, jotka juovat alkoholia
liikaa, ovat epärehellisiä, käyttävät huumeita tai esim. ovat homoja tai lesboja.
En voinut olla pahemmin pielessä. Kiitos Jumalalle, eräs
Lutherin kommentaari avasi minulle armon, sen että voin relata. Raamattu
opettikin, että Jumala onkin meitä kaikkia varten, jotka olemme totaalisen
pielessä ja hengellisesti kuolleita; Täytyi vain uskoa. Tosin, farisealaisuus
on aina vaaninut minua ja vaanii jokaista uskovaa mm. hengellisen kasvun nimessä.
Kasvamisemme Kristuksen kaltaisuuteen perustuu armoon, ja on Pyhän Hengen
vaikutusta. Toki meiltäkin kysytään yhteistyöhalua, mutta uskonnollisuus/farisealaisuus
voi tulla ikään kuin takaovesta tässäkin asiassa.
Ystävyys kaikkien ihmisten kanssa
Kirja puhuu siitä, että Jeesus teki jotain
vallankumouksellista; hän oli kaikkien riivattujen, porttojen, gangstereiden,
leprasairaiden ja muiden sellaisten seurassa. Hän viihtyi siellä erittäin
hyvin. Ihmiset kokivat ja tunsivat, että Jeesus hyväksyi heidät. Jeesus
hyväksyi heidät ennen kuin he alkoivat muuttaa elämäntapaansa. Pikku hiljaa
näitä ihmisiä pörräsi sankoin joukoin hänen ympärillään ja lähti seuraamaan
häntä.
Nämä huomiot herättävät minussa muutaman kysymyksen. Milloin
viimeksi me olimme baarissa juhlimassa ja laulamassa ihmisten kanssa, jotka
eivät tunne Jumalaa ja hänen rakkauttaan? Viihdymmekö aidosti heidän seurassa?
Tunnemmeko inhoa, kun kohtaamme homon tai lesbon, ja halaamme häntä? Istummeko
junassa tai bussissa rapajuopon viereen, kun hän haisee pahalle ja horisee kummallisia?
Olen joutunut pikkuhiljaa totuttelemaan kaikkeen tähän, ja lopettamaan pöpöjen
välttämisen, sekä hengellisten ja biologisten, ollakseni enemmän Kristuksen
kaltainen (kun olen vähän tottunut siihen, olen alkanut tuomita uskovia, jotka
eivät tee niin).
Jokainen ihminen on Jumalan luoma, erittäin kallisarvoinen. Jokaisen
ihmisten puolesta Jeesus on kuollut, sekä fariseusten, että syntisten. Ei ole
meidän tehtäväksi tuomita ketään, jos joku onkin mielestämme vajonnut syvempään
likaan. Kun opimme näkemään itsemme sellaisena, kuin Jumala näkee meidät,
ihanina mahtavina taideteoksina (ja myös puhtaasti armosta pelastettuina),
pystymme pikkuhiljaa nähdä muutkin Jumalan silmin. Silloin pystymme osoittamaan
armoa ja rakkautta kaikkia kohtaan ilman moralisointia.
Hyvien uskovien ongelma
Jeesus sanoi: ”Mitä haluaisit itsellesi tehtävän, tee se
muille." Ei ole riittävää, että noudatamme kaikkia kieltoja ja siten tunnemme
itsemme hyväksi. Jeesus opetti mielestäni, että meidän pitää aktiivisesti
hakeutua tilanteisiin, missä voimme rakastaa ihmisiä. Muuten koko seurakunta on
vaarassa marginalisoitua yhteiskunnassa ja ihmiset eivät koe uskoon mitään
vetovoimaa. – Tosin matkaa minulla on paljon edessä, en vielä näe ihmisten
ihastuvan minun vuokseni Jumalaan. Toisin oli Jeesuksen laita; Hän veti ihmisiä
puoleensa kuin magneetti.
Kiitos Nikke näistä ajatuksista! Tuntuu että jotain tosi keskeistä on nyt pöydällä. Samaan aikaan mietin, että kaiken tämän upean liikehdinnän keskellä unohdan välillä sen mistä Panu sunnuntaina saarnasi.. että kukin omilla lahjoillaan, oman kutsun mukaan. Uskon että evankeliumi on jokaisen kutsun ytimessä, ei ole kristittyä jonka tehtävä ei olisi tavalla ja toisellakin rakastaa niinkuin Jumala on ensin rakastanut meitä. Ja sitten perään tulee se, että täydestä sydämestä, kukin omalla paikallaan. Jos sinä vedät baarista ihmisen kirkkoon, niin minä vaikka keittelen siellä hänelle kahvia, ja joku kolmas voi paikata haavat tai rukoilla hänen puolestaan. Ainiin, ja vielä neljäs saattaa kantaa esirukouksessa kaikkia meitä omalta kotisohvaltaan. Olkoon vielä yksi joka rukoilee minunkin puolesta kun tuon Hessun tarinat repivät auki omia haavojanikin. Kaikki yhdessä Isän töissä.. tekemässä jotain tosi tärkeää, täydellä sydämellä. Yhtä arvokkaita, ainakin Isän silmissä?
VastaaPoistaMeeri
P.s. Tuo magneettijuttu onkin jännä, millainen se magneetti on joka vetää ihmisiä ihan jonkun muun kuin itsensä puoleen? Ja just nimenomaan tuon pitäisi olla meidän tavaramerkki :)
Hyvä kirjoitus ja hyvä kommentti!
VastaaPoistaMinä olen Meerin kanssa samoilla ajatuksilla, että nyt lähestytään oikean uskon ydintä. Niken kirjoituksesta jäi erityisesti elämään ajatus siitä, että meidän tulee rakastaa juuri syntisiä ja mennä heidän luokseen nykyhetkessä. Ei vasta sen jälkeen kun he ovat tehneet uskonratkaisun. Samaa asiaa luen tällä hetkellä Burken ensimmäisestä kirjasta: täydelliset älkää vaivautuko. Niin helposti unohdamme kuinka Jeesus itse vietti aikaansa syntisten luona. Sen sijaan saatamme arvostella uskonsisartemme ja - veljiemme motiiveja viettää aikaansa juuri näin ... Rukoilen, että Jumala saa tehdä seurakunnastamme paikan jossa olemme oikeasti valmiita kohtaamaan ihmisiä omien lahjojemme mukaan niinkuin Jumala on tarkoittanut. Riisukoon hän pois meistä kaiken kovuuden, tuomitsevuuden, ylemmyyden tunteen sekä ihmispelon. Antakoon Hän meille lihasydämen kivisydämen tilalle <3
VastaaPoistaOn myös upeaa huomata, että samanlainen kaipuu on kuultavissa ja luettavissa useiden meidän sydämissämme. Kaipaamme Herraamme niin kovin. Uskon, että siirrymme tätä kautta yhdessä johonkin uuteen.
-Katja-
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHienoja oivalluksia Burken teoksista. Teen tällä hetkellä gradua Isoon Kirjaan kyseisen herran ajatuksista koskien tämän sukupolven tavoittamista. En niinkään materiaalin takia vaan muutenkin olen kiinnostunut kuulemaan, että miten tämä blogin kirjoittaminen vaikutti teidän seurakuntaanne. Miten blogi jatkuisi nyt näin vuosia sen aloittamisen jälkeen? On mielenkiintoista, että eri puolilla Suomea seurakunnissa on tutustuttu Burken ajatteluun ja havaintoihin. Itse luin kaikki kolme kirjaa syksyllä 2015 ja nyt olen uudestaan lukenut Täydelliset älkööt vaivautuko ja Mielenmuutos- kirjat. Siunausta seurakuntaanne!
VastaaPoista