Osallistukaa heidän kipuunsa

Valmistaudu kohtaamaan toisen kipu

Usein kysymme puolihuolimattomasti toiselta kuulumisia ja odotamme vastaukseksi sitä tavallisinta vastausta – ihan hyvää kuuluu. Muistan selkeästi yhden kerran, jolloin päätinkin vastata toiselle, että ei kuulu kovin hyvää. Näin, kuinka tämän keskustelukumppanin pasmat menivät sekaisin ja hän ei tiennyt, miten jatkaa keskustelua kanssani. Olin rikkonut kirjoittamatonta sääntöä ja lyönyt pöytään odottamattoman kortin. Keskustelu tyrehtyi siihen.  Olisin halunnut kertoa hänelle väsymyksestäni, joka johtui keskimmäisen lapsemme sairastelukierteestä ja univaikeuksista. Olisin halunnut hetken verran jakaa kipuni toisen ihmisen kanssa. Onneksi minun kohdallani löytyi muita ihmisiä, joille sain jakaa tuskaani ja jotka kuuntelivat minua. Mutta joillakin ihmisillä ei ole varaa valita kenelle puhuvat, vaan juuri minä tai sinä voimme olla niitä ainoita avainhenkilöitä heille.

Jokaiselle annetaan se osa minkä jaksaa kantaa – totta vai tarua?

Tämän tutun sanonnan tarkoitus on hyvä ja rohkaiseva – sinulla on voimaa, sinä jaksat tämänkin vaikeuden läpi.  Toisaalta sanonta luo vääränlaista kuvaa siitä, että pitäisi vain jaksaa kivun ja vaikeuksien kanssa eikä saa musertua. Mielestäni meillä on oikeus musertua kivun ja tuskan edessä, kaikkea ei tarvitse jaksaa yksin ja vaikeudet toden totta jakautuvat epäoikeudenmukaisesti tässä maailmassa.  Voimme jakaa taakkaamme toisten kanssa ja kaikkea ei todellakaan tarvitse kestää yksin hammasta purren.

Kuunteleminen riittää

Meillä on ratkaisukeskeinen ajattelutapa, kun kohtaamme ihmisiä heidän kivussaan. Olisi niin ihanaa tarjota ratkaisu heidän kipuunsa ja ongelmiinsa. Meillä on tarve sanoa ihmisille juuri ne oikeat sanat, jotka auttavat häntä. Itse olen alkanut aktiivisesti rukoilla Jumalalta viisautta siihen, mitä toiselle puhun tuollaisessa tilanteessa. Raamatunlauseilla lohduttaminen ei ehkä ole oikea lähestymistapa, itsekin yhdessä vaiheessa kyllästyin kuuntelemaan omaan kipuiluuni jaetta: ”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.” Kun toinen on kärsimyksen keskellä, on vaikea saada lohdutusta siitä, että ehkä joskus kaikki on paremmin.

Voi kun oppisin itsekin vain olemaan kipuilevan ja kärsivän ihmisen lähellä ilman, että pyrkisin tarjoamaan ratkaisua. Kuunteleminen ja toisen kivun jakaminen on parasta, mitä voimme toiselle tehdä, mutta se ei aina ole helppoa. Toisen kipua ei voi täysin ymmärtää ja moni sulkeekin toiset oman kipunsa ulkopuolelle juuri tämän takia, koska ”Kukaan ei voi ymmärtää miltä minusta tuntuu…” Saatamme myös ajatella sananlaskun tavoin: ”Kärsi, kärsi vaan, niin kirkkaimman kruunun lopulta saat…”

Läheisen kuoleman kohtaaminen

Burke kirjoittaa omasta kokemuksestaan isänsä kuoleman jälkeen. Samaistuin hänen kertomaansa, koska oma isäni kuoli ollessani 17-vuotias. Tuota kipua läheisen kuoleman kohdalla ei voi sanoin selittää. Itse olin siinä vaiheessa hyvin vihainen Jumalalle, koska olin luottanut viimeiseen asti siihen, että Hän parantaa täydellisesti syöpää sairastaneen 40-vuotiaan isäni. Jouduin käymään oman kouluni siinä, että hyväksyin tapahtuneen ja vihani Jumalaa kohtaa muuttui rakkaudeksi. Kipu läheisen menettämisestä kulkee yhä mukanani, mutta se ei ole enää musertavaa tai hallitsevaa. Tiedostan elämän rajallisuuden ja pyrin olemaan kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saan viettää perheeni kanssa.

Tahtoisin rohkaista niin itseäni kuin muitakin elämään kipuilevien ja kärsivien ihmisten rinnalla sinnikkäästi. Ollaan valmiita kohtaaman toisen kipu, kuunnellaan ja ollaan läsnä. Tästä maailmasta kärsimys ja kipu eivät tule poistumaan ja uskonkin samoin kuin Burke kirjassaan tuo esille, että osa meille annettua lähetyskäskyä on toisten ihmisten vierellä kulkeminen. Sillä matkalla saamme myös itse kasvaa läheisempään suhteeseen Jumalan kanssa.   

Henrietta

Vapauden kunnioittaminen

Jumala on maailmankaikkeuden suurin taiteilija. Jumala on paitsi luonut kaiken, Hän on myös antanut ihmiselle kyvyn nauttia luomastaan kauneudesta. Ja tämän taideteoksen kruunuksi Jumala loi ihmisen, sinut, minut ja hänet.

Valitse materiaalisi

Ennen kuin taiteilija aloittaa luomistyönsä, hän valitsee materiaalin ja tekniikan. Kun Jumala loi ihmisen, Hän valitsi materiaaliksi vapaan tahdon ja tekniikaksi rakkauden. Jumala haluaa meidän sydämemme, mutta Hän ei pakota meitä mihinkään. Kun kohtaamme toisia ihmisiä (ja itseämme), meidän on omaksuttava Jeesuksen lähestymistapa. Kaiken takana on oltava rakkaus ja ihmisen kunnioitus.

Tuomiotekniikka

Elämme maailmassa, jossa kaikki pitää ansaita. Burke muistuttaa meitä isännästä, joka palkkaa pitkin päivää työmiehiä viinitarhalleen. Kun tulee aika maksaa palkka, isäntä maksaakin ensin viimeisenä tulleille. (Matt. 20:1-15) Voin hyvin samaistua ensimmäisenä tulleiden työntekijöiden kiukkuun. Inhimillisestä näkökulmasta he olisivat ansainneet enemmän rahaa kuin viimeisenä tulleet. Kyse ei kuitenkaan ole ansaitsemisesta. Jumalan edessä emme voi ansaita yhtään mitään. Jos haluamme ihmisten saavan ansioidensa mukaan, käy meille itsellekin huonosti. Minä en ainakaan halua saada ansioideni mukaan. Haluan armoa ja rakkautta!

Elämään

Jumala tahtoo, että kuljemme toinen toistemme rinnalla tuomitsematta toisiamme. Rakkauden työkaluihin kuuluvat arvostus, kuuntelu ja alttiuteen kannustaminen. Muutos ja synnistä luopuminen tapahtuvat näiden työkalujen kautta. Rakkaus ei pakota meitä valmiiseen malliin, vaan koemme olevamme hyväksyttyjä ja haluamme antaa sydämemme Jumalalle. Ja Jumala, joka on aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen loppuun.

Tarpeiden kuunteleminen

Jokainen ihminen kaipaa Jumalan puoleen. Jeesus näki samarialaisen naisen rakkauden kaipuun. Jeesus puhui naiselle totuutta rakkaudessa. Nainen uskoi, koska hän koki tulleensa kohdatuksi ja hyväksytyksi. (Joh. 4:10-) Näemmekö me pintaa syvemmälle? Näemmekö ihmisten kaipuun?

Jos aiomme kohdella ihmisiä Jeesuksen tavoin, meidän pitää yrittää ymmärtää ihmisten huolia. Jeesus käyttää vapaata tahtoamme ja synnin ja kivun roinaa luodakseen jotain uutta ja kaunista. Tehtävämme on auttaa ihmisiä näkemään Jumalan hyvyys ja auttaa heitä luottamaan Jumalaan tässä prosessissa.

Saara

Puhu totuutta rakkaudessa

Totta on, että olemme ylen ihmeellisesti tehdyt

Uskonko oikeasti ja vahvasti sen, että olen tehty ylen ihmeellisesti, kuten psalmissa 139 sanotaan.  Kuulin erään viisaan raamatun opettajan mainitsevan, että meidän on paljon helpompi uskoa, että Jumala on luonut luonnon kauniiksi kuin että Hän on luonut meidät itsemme kauniiksi mestariteokseksi.

Jeesus kohtasi, puhui ja rakasti

Lukemassamme kirjassa on esimerkkejä siitä, miten  Jeesus  tuo kohtaamissaan ihmisissä olevan mestariteoksen esiin puhumalla heille armoa ja totuutta rakkaudessa. Minua puhuttelee erityisesti se, että puhuessaan totuutta Jeesus ei rakastanut ja armahtanut ainoastaan sanojensa kautta vaan myös katseellaan.  Näin tapahtui, kun Jeesus kohtasi rikkaan nuorukaisen: Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä.  Totuuden sanat eivät enää tuntuneetkaan niin kovilta, kun ymmärsi Jeesuksen rakkauden. Jeesus uskalsi puhua totuutta, koska tiesi, että totuus vapauttaa ihmisen elämään Jumalan ihmiselle suunnittelemaa parasta elämää.  Tällekin nuorukaiselle oli tarjolla parempi elämä. Jumalan meille osoittama rakkaus karkottaa pelon ja uskallamme kohdata totuuden.  Tahdon saada syvempää ymmärrystä Jumalan rakkaudesta, jotta voin vapautua olemaan enemmän sellainen, miksi Jumala on minut luonut ja olemaan myös armollisempi itseäni ja muita kohtaan.

Toisten kohtaaminen, kuunteleminen

On helppo rohkaista ja rakastaa hyvää ystävää ja armahtaa häntä. Vaikeampaa on ehkä jossain tilanteessa antaa rakentavaa, armollista palautetta jostain puutteesta. Ehkä pelkään tulevani hylätyksi, jos puhun totuutta.

Kun kohtaan ihmisen, joka suhtautuu minuun torjuvasti, niin miten osaisin katsoa tämän kovan kuoren läpi, kuunnella ja välittää ja olla itse siinä tilanteessa toisenlainen … en vastaisikaan samalla mitalla.

Olen huomannut, että kun pysähdyn rauhassa kuuntelemaan ja kuulemaan, minun on helpompi kohdata toinen rakkaudellisesti . Jos olisin enemmän Jumalan rakkauden kyllästämä, minun olisi helppo puhua totuutta Jeesuksesta ja Hänen rakkaudestaan sellaisillekin ihmisille, joiden arvioin olevan torjuvia. Herättäisin heitä huomaamaan , että  Jumala on luonut heidät ihmeellisesti ja Jumalalla on hieno suunnitelma heitä varten. Haluaisin useammin yllättyä siitä, mikä voima on Jumalan meissä synnyttämässä rakkaudessa ja se rakkaus ei olisi vain puheessa vaan myös kuuntelemisessa, katseessa ja koko elekielessä.

Riitta

Mestariteoksen esiin tuominen

Kun Jumala loi minut, hän loi minuun myös pohjan identiteetille. Olen kuitenkin joutunut identiteettivarkauden kohteeksi. En aina pysty näkemään itseäni mestariteoksen kaltaisena, vaan näen itseni vääristyneiden kuvien kautta. Liian helposti asiat, joilla ei pitäisi olla mitään merkitystä, muodostuvat tärkeiksi rakennuspuiksi identiteetissäni. Millaisen koulutuksen olen saanut, millaiseen asemaan olen päässyt työelämässä, miten hyvin olen pärjännyt? Tällaisilla asioilla on taipumus varastaa identiteettimme. Tämä konkretisoituu usein silloin, kun jokin oman identiteetin oleellinen osa murenee, työpaikka menee alta, tulee taloudellisia vaikeuksia. Esimerkiksi tällaiset asiat koettelevat identiteettimme perustuksia. Onko perustukset valettu Kristuksen luoman uuden ihmisen mukaisesti?

Lukemassamme teoksessa puhutaan muutoksesta, joka alkaa identiteetistä. Tieto oikeasta tavasta elää ei useinkaan muuta ihmistä. Se, että tiedän, miten minun tulisi toimia tai ajatella, ei vielä ole voimallinen muuttamaan minua. Moraalilaki ei muuta minua. Oikeanlainen identiteetti luo kuitenkin pohjan muutokselle, kun annamme Kristuksen vaikuttaa oman identiteettimme perustuksiin. Tälle ajalle on tyypillistä, että ihmiset etsivät itseään ja tästä syystä päätyvät perustelemaan erilaisia valintoja oman itsensä löytämisellä. Minun ei onneksi tarvitse pinnistellä löytääkseni itseni. Kristus on aivan lähellä, itse asiassa hän elää jokaisessa kristityssä. Annetaan hänen vaikuttaa identiteettiimme, silloin muutos voi tapahtua. Voin vapautua suorittamisesta, peloista tai itseinhosta. Kristus on minun vapauttajani, myös identiteetin osalta.

Jeesus toimi aikanaan mestariteoksen kätilönä, ja tekee sitä edelleen. Hän haluaa tuoda jokaisesta esiin sen upean luomuksen, joka meissä on alusta saakka ollut. Ollaksemme Kristuksen kaltaisia, meidän tulisi oppia näkemään toiset hänen silmillään. Miten minä voisin tuoda toisissa esiin sitä kauneutta, jonka Kristus näkee?  Itse uskon, että todellinen toisen kohtaaminen ja rakastaminen auttaa mestariteoksen esiintuomisessa. Lapsi jota rakastetaan, uskaltaa olla oma itsensä. Hän tietää olevansa hyväksytty. Tähän meidän tulee pyrkiä, hyväksyvään rakkauteen toisiamme kohtaan. Rakastetaan toisiamme ehdoitta ja hyväksytään toinen toistemme keskeneräisyys. Ja tietenkin, tehdään sama myös omalla kohdallamme. Hyväksytään itsemme sellaisena kuin olemme tahtomalla samalla kasvaa kohti mestariteosta.

Tiia

Arvon palauttaminen

Kun katson itseäni peilistä tai kohtaamaani ihmistä, mitä näen? Näenkö Jumalan kuvan, jonka Hän haluaa asettaa ennalleen? Näenkö tulevaisuuden ja toivon? Tai ne voimalliset teot, jotka Hän haluaa tämän ihmisen kautta tehdä. Näenkö Jumalan lapsen tulevassa kirkkaudessaan? Näenkö asiat Jeesuksen silmin?

Kenties näen vain huonojen valintojen viidakon ja itse aiheutetun sotkun. Toivottoman likaisen sotkun, joka ansaitsee tuomion. Sisäinen fariseus meissä ei koskaan voi nähdä asioita Jeesuksen silmin. Me tarkastelemme asioita inhimillisin mittarein, mutta Jumala ei yhdy tähän. Hän on antanut meille Pyhän Hengen, jotta voisimme nähdä asiat niin kuin hän. Isällämme on myös valta muuttaa todellisuutta vastaamaan hänen unelmiaan. Hän unelmoi meistä ja meidän elämästämme. Hänen mielestään me olemme arvokkaita.

Armon valtakunta

Me kaikki olemme Jumalan valtakunnassa vain armosta. Jumala näkee meidät niin arvokkaina, että oli valmis kuolemaan puolestamme. Silti saatamme tuomita muita omaan sisäiseen sääntökirjaamme vedoten. Me kyllä tiedämme mikä on oikein ja mikä väärin ja haluamme sen mielellämme myös kertoa. Tärkeintä on olla oikeassa. Onko tuomitseva asenteemme este Jumalan valtakunnan kasvulle? Ehkä taustalla voi olla pelkoa ja epävarmuutta. Harvoin kuitenkaan rakkautta.

Jumalan pelastuslaitos

Seurakunta ei ole Jumalan tuomioistuin, vaan Jumalan pelastuslaitos. Tuomiopäivä on kyllä kaikilla edessä, mutta tänään on vielä pelastuksen päivä. Seurakunnan tehtävä on ruokkia nälkäisiä, parantaa sairaita, korjata rikkoutuneita ja viedä toivoa toivottomille. Julistaa hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta. Tämän valtakunnan kansalaisuus on tarjolla kaikille ulkoisiin ominaisuuksiin katsomatta. Julistus on kuitenkin tekopyhää, jos suu puhuu armosta, mutta sydän ja teot tuomitsevat. Miten lienee asian laita omalla kohdallani?

Luopumalla rakastaminen

Tuomitsemisen sijaan haluaisin oppia luopumaan. En Jumalasta, vaan kaikesta siitä, mikä estää Jumalan työtä. Arvostukseni mittari on se hinta, jonka olen valmis maksamaan. Mistä olisin valmis luopumaan voittaakseni jonkun Kristukselle? Jeesus antoi henkensä puolestani. Voisinko luopua lempiohjelmastani, jos sillä pelastaisin sielun? Entä harrastuksestani, jos sillä pelastaisin kymmenen? Antaisinko yöuneni apua tarvitsevan puolesta? Arvostanko lopultakin vain parin kahvikupillisen verran.

Alttius olla Jumalan käytössä

Jumala haluaa asettaa kaiken ennalleen. Hän tuli etsimään sitä, mikä on kadonnut ja pyytää meitä mukaan tähän työhön. Jotta voisin osallistua, minun on oltava altis. Valmis tekemään sen, mitä Jumala haluaa tehdä. Satoa on kuulemma paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Sadonkorjaajilla taitaa usein olla liian kiire. Valintamme ja tärkeysjärjestyksemme määrittävät olosuhteemme. Ne olosuhteet, joiden vuoksi usein kieltäydymme, kun Jumala kutsuu. Sydämissämme haluaisimme olla Jumalan käytössä, mutta kiire on ylitsepääsemätön este ja ohdake, johon takerrumme.

Kiire on kyllä todellista. Elämme kiireisessä ajassa. Uskon että Hän tietää sen ja ymmärtää. Kenties jonain päivänä minäkin seison Kristuksen valtaistuimen edessä hieman hämilläni ja sanon, että olisin kyllä halunnut olla alttiimpi, mutta kun oli niin kiire. Hän halaa ja sanoo: "Ei se mitään. Hienoa, että olet täällä. Nyt kaikki kiire on poissa. Tule mukaan ilojuhlaan. Olisin vain halunnut tehdä kauttasi niin paljon enemmän. Olin suunnitellut varallesi niin paljon."

Ajattelen, että tänään Jeesus kutsuu meitä kaikkia luopumaan jostakin hänen vuokseen. Muutos elämässämme alkaa aina yhdestä valinnasta. Jumala kunnioittaa valintojamme. Niin hyviä kuin huonojakin.

Juha

Järkyttymättömät

Voimmeko sanoa olevamme järkyttymättömiä jos emme ole joutuneet tilanteeseen jossa voimme joutua järkyttymään?

Amy ja Rachel olivat naispari joka halusi testata seurakunnan sietokykyä kävelemällä seurakuntaan käsi kädessä. Sunni laittoi erään toisen seurakunnan ”Tule sellaisena kuin olet” –iskulauseen koetteelle menemällä jumalanpalvelukseen krapulassa. Oma seurakuntani on tavallisten keskiluokkaisten työssäkäyvien kansalaisten seurakunta, jossa kukaan ei taida pitää toistaan kädestä; ei hyvässä eikä pahassa tarkoituksessa. Me emme ole kohdanneet tällaisia ihmisiä seurakunnan ovella emmekä voi sanoa järkyttyisimmekö vai emme. Farisealaisuutemme/Kristuksen kaltaisuutemme ei ole joutunut koetteelle. Kirjan kertomusten naiset ovat amerikkalaisia mutta samanlaisia ihmisiä on kaikkialla maailmassa. Miksi heidänlaisiaan ei tule meidän seurakuntaamme ja tilaisuuksiimme? Onneksi olemme lähteneet liikkeelle etsimään joitakuita heistä. Heitä löytyy alkoholistien asuntolasta, ravintoloista ja kadulta. Jopa kauppakeskuksista. Etsintä on ollut muutamien vastuulla, joten emme voi sanoa että seurakuntana olemme järkyttymättömiä.

Jeesus sanoi Sakkeukselle että ”juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.” (Luuk 19:10) Meillä tulisi olla samanlainen mieli kuin hänellä (Fil 2:5) ja olla alttius tarjota ihmisille armoa ja pelastusta. Jeesus haluaa tarjota ihmisille rakastavaa suhdetta Jumalan, taivaallisen Isämme kanssa. Armo riittää kaikille sillä Jeesus maksoi syntiemme hinnan kuolemalla ristillä niiden vuoksi. Syntimme ja niistä meille aiheutuva kipu ovat kuin mutakerros päällämme. Mutakerroksen alla olevaa mestariteosta Ihmisen poika, Jeesus Kristus tuli etsimään. Hän on järkyttymätön eikä kavahda syntisyyttämme.

Hyväksikäyttö tai väkivalta voi saada aikaan häpeän, joka peittää naisessa olevan Jumalan mestariteoksen. Mestariteos minussa piiloutui lapsuudessa koettujen häpeäkokemusten vuoksi.  Uskoin valheeseen etten saa olla olemassa enkä näyttää naiselta. Amy ja Sunnie löysivät järkyttymättömiä ystäviä seurakunnasta ja sen avulla Jumalan armo tuli heille todelliseksi. Heidän kohtaamansa ihmiset toimivat Jeesuksen tavoin ja tarjosivat ensin rakkautta ja armoa tuomitsematta heitä. Jumalan parantavan rakkauden avulla heidän elämänsä muuttuivat. Mestariteokset Amyssa, Sunnissa ja minussa paljastuivat mutakerroksen alta omassa aikataulussaan.

Järkyttymättömyyteen valmentavaa raamatullista materiaalia:

http://elavatvedet.fi/

Päivi

Syömäri, juomari ja syntisten ystävä

Uskoon tullessani olin totaalinen fariseus. Uskoin, että pelastuin ja sain Pyhän Hengen sen takia, että uskoin Jumalaan ja Jeesukseen, mutta ennen kaikkea sen takia, että aloin elämää Jumalaan moraalisten lakien mukaan, jotka on mainittu mm. kymmenessä käskyssä. Ajattelin, että Jumala on hyviä varten ja minun täytyy tulla hyväksi, jotta Jumala hyväksyy minut.

Jollain ihmeellisellä tavalla ajattelin, että armo jotenkin liittyy asiaan, mutta kiitollisuudenvelasta minun täytyy puhdistaa itseni hengellisestä liasta. Psalmin 1:1 mukaisesti (ei istu pilkkaajien parissa) minusta ei tuntunut hyvältä olla liikaa ihmisten kanssa, jotka juovat alkoholia liikaa, ovat epärehellisiä, käyttävät huumeita tai esim. ovat homoja tai lesboja.

En voinut olla pahemmin pielessä. Kiitos Jumalalle, eräs Lutherin kommentaari avasi minulle armon, sen että voin relata. Raamattu opettikin, että Jumala onkin meitä kaikkia varten, jotka olemme totaalisen pielessä ja hengellisesti kuolleita; Täytyi vain uskoa. Tosin, farisealaisuus on aina vaaninut minua ja vaanii jokaista uskovaa mm. hengellisen kasvun nimessä. Kasvamisemme Kristuksen kaltaisuuteen perustuu armoon, ja on Pyhän Hengen vaikutusta. Toki meiltäkin kysytään yhteistyöhalua, mutta uskonnollisuus/farisealaisuus voi tulla ikään kuin takaovesta tässäkin asiassa.

Ystävyys kaikkien ihmisten kanssa

Kirja puhuu siitä, että Jeesus teki jotain vallankumouksellista; hän oli kaikkien riivattujen, porttojen, gangstereiden, leprasairaiden ja muiden sellaisten seurassa. Hän viihtyi siellä erittäin hyvin. Ihmiset kokivat ja tunsivat, että Jeesus hyväksyi heidät. Jeesus hyväksyi heidät ennen kuin he alkoivat muuttaa elämäntapaansa. Pikku hiljaa näitä ihmisiä pörräsi sankoin joukoin hänen ympärillään ja lähti seuraamaan häntä.

Nämä huomiot herättävät minussa muutaman kysymyksen. Milloin viimeksi me olimme baarissa juhlimassa ja laulamassa ihmisten kanssa, jotka eivät tunne Jumalaa ja hänen rakkauttaan?  Viihdymmekö aidosti heidän seurassa? Tunnemmeko inhoa, kun kohtaamme homon tai lesbon, ja halaamme häntä? Istummeko junassa tai bussissa rapajuopon viereen, kun hän haisee pahalle ja horisee kummallisia? Olen joutunut pikkuhiljaa totuttelemaan kaikkeen tähän, ja lopettamaan pöpöjen välttämisen, sekä hengellisten ja biologisten, ollakseni enemmän Kristuksen kaltainen (kun olen vähän tottunut siihen, olen alkanut tuomita uskovia, jotka eivät tee niin).

Jokainen ihminen on Jumalan luoma, erittäin kallisarvoinen. Jokaisen ihmisten puolesta Jeesus on kuollut, sekä fariseusten, että syntisten. Ei ole meidän tehtäväksi tuomita ketään, jos joku onkin mielestämme vajonnut syvempään likaan. Kun opimme näkemään itsemme sellaisena, kuin Jumala näkee meidät, ihanina mahtavina taideteoksina (ja myös puhtaasti armosta pelastettuina), pystymme pikkuhiljaa nähdä muutkin Jumalan silmin. Silloin pystymme osoittamaan armoa ja rakkautta kaikkia kohtaan ilman moralisointia.

Hyvien uskovien ongelma

Jeesus sanoi: ”Mitä haluaisit itsellesi tehtävän, tee se muille." Ei ole riittävää, että noudatamme kaikkia kieltoja ja siten tunnemme itsemme hyväksi. Jeesus opetti mielestäni, että meidän pitää aktiivisesti hakeutua tilanteisiin, missä voimme rakastaa ihmisiä. Muuten koko seurakunta on vaarassa marginalisoitua yhteiskunnassa ja ihmiset eivät koe uskoon mitään vetovoimaa. – Tosin matkaa minulla on paljon edessä, en vielä näe ihmisten ihastuvan minun vuokseni Jumalaan. Toisin oli Jeesuksen laita; Hän veti ihmisiä puoleensa kuin magneetti.

Nikke