Jokainen voi auttaa jotakuta kasvamaan

Rakkautta on kristinuskossa käsitelty kenties enemmän kuin mitään muuta aihetta. Mitä siihen siis enää voisi lisätä? Emmekö kaikki jo tiedä, mitä rakkaus on? Olemmehan jo kuulleet ja puhuneet rakkaudesta kaiken mahdollisen?

Emme ehkä tarvitsekaan lisää tietoa rakkaudesta. Mutta tarvitsemme rakkautta yli kaiken.

Rakkauden puuttuminen elämästä merkitsee itsekkyyden voittokulkua. Emmekä voi saada rakkautta pyytämällä sitä itsellemme. Se olisi kuin pyytäisimme päivänvaloa pimeään huoneeseen, jonka ikkunat olemme itse peittäneet.

Jumalan rakastaminen on paljon parempaa ja käytännöllisempää kuin mielen itsekäs kiintymys, jota usein pidetään rakkautena. Rakkaus kaikkivaltiaaseen Jumalaan on vapaa itsekkyydestä. Se ei valitse kohteitaan vastarakkauden toivossa, ja se löytää saman Jumalan jokaisesta kohteesta. Vain sellainen todellinen rakkaus voi muuttaa maailman.

Kun rakastamme Jumalaa koko sydämestämme, koko sielullamme, mielellämme ja voimallamme, ja lähimmäisiämme kuten itseämme, rakastamme Jumalan rakkaudella, emmekä enää voi tuntea olevamme hänestä erillään. Hän läpäisee koko olemuksemme, jolloin meistä tulee hänen rakkautensa välikappaleita maailmassa, Jumalan palvelijoita sanan todellisimmassa merkityksessä.

Ulkoisesti pieni, mutta todellisen rakkauden innoittama teko on hyödyllisempi kuin ulkoisesti suuri, mutta (ehkä hienovaraisen) itsekkyyden tahraama saavutus. Maailma arvostaa suuria ja näyttäviä saavutuksia, mutta rakkaus ei ole saavutus, eikä se johda sellaiseen. Rakkaus on luopumista. Se toteuttaa itsensä, ajatuksis- samme, sanoissamme, tunteissamme ja teoissamme parhaiten silloin, kun asetamme omat pyyteemme, kunnianhimomme ja persoonalliset toiveemme syrjään.

Tulee aika, jolloin meillä ei ole vaihtoehtoja, jolloin kaksinainen, ristiriitainen mielemme kokonaan hiljenee ja alamme tosissamme kuunnella hiljaisuuden ääntä, Kristuksen ääntä sydämessämme. Se on ratkaiseva hetki, jota rakkauden Herran syntymä jouluna symboloi.

Olemme lukeneet ja kuulleet paljon rakkaudesta, mutta olemmeko jo valmistaneet sille sijaa omassa elämässämme? Ehkä aavistamme, että itsekeskeisyydessä, rakkaudeksikin pukeutuneena, on aina jotain sellaista, joka pitää huoneemme ikkunat ja ovet sisäpuolelta tiukasti lukittuina. Vain meillä itsellämme on avaimet ja valta käyttää niitä, jotta Kristuksen valo ja siunaus pääsevät tulvimaan sisälle.

Tästä rakkaudesta käsin sinäkin voit auttaa jotakuta kasvamaan.

Tiina

Nopeuta ja moninkertaista ylistyksellä ja opettamisella

Kirja lähenee jo loppuaan mutta käydään vielä läpi viimeinen luku. Olen todella syttynyt ja innostunut tästä kirjasta kokonaisuudessaan ja viimeinen luku laittoi itseni todella miettimään sitä mikä on seurakunnan tehtävä ja tarkoitus ylipäätään. Ja miten toimia Kristuksen ruumiina relevantilla tavalla tässä ajassa. 

”Kiina-ilmiö” tarkoittaakin seurakuntaa?

Luvun alussa Burke kertoo 1966-luvun Kiinasta. Silloin uuden hallitsijan johdolla kristinuskosta tehtiin laitonta ja se pyrittiin tukahduttamaan kaikin mahdollisin tavoin. Moni joutui jopa antamaan henkensä Jeesuksen tähden. Se ei kuitenkaan pysäyttänyt seurakunnan kasvua vaan ennemminkin kiihdytti. On todella huikeaa mitä Kiinassa on tapahtunut noihin aikoihin, seurakunta vain kasvoi ja kasvoi. 

Mutta se mikä itselläni kolahtaa kaikkein koviten on se, että kyse ei ole siitä miten suuria ja mahtavia megakokouksia seurakunta järjesti, vaan kyse oli yhteisöistä jotka tahtoivat elää yhdessä todeksi uskoaan. 

He eivät eläneet vain sunnuntaikristillisyyttä mikä meidän aikamme länsimaisessa kulttuurissa niin helposti nousee pintaan vaan usko oli koko elämä. 

Kukaan ei myöskään voinut huutaa megafonilla kaduilla että ”tulkaa seurakuntaan”, eikä kukaan ei voinut mainostaa paikallisessa lehdessä seurakuntansa tilaisuuksia. Luulen että seurakunnan mainonta meni lähes täysin ihmissuhteiden kautta, muuta väylää ei yksinkertaisesti ollut. Tässä on sellainen juttu mikä mielestäni toimii kaikissa konteksteissa ja kulttuureissa. Kohtaa, rakasta ja palvele ystävääsi joka ei tunne Jeesusta niin hän taas voi tämän jälkeen kohdata ne ihmiset jotka hän tuntee. Ja yhtäkkiä verkosto edessäsi on tuplaantunut, ja niin se moninkertaistuu edelleen.

Jumalanpalvelus joka nopeuttaa liikettä 

Tämä kyseinen kappale innoittaa itseäni todella paljon elämään enemmän niin kuin Paavali meitä kehoittaa. (Room.12:1) Jos elämme seurakuntana niin että koko missiomme ja näkymme tärkeimpänä asiana on se että sunnuntaina saamme kokoontua yhteiseen jumalanpalvelukseen niin silloin on ehkä jotain pahasti pielessä. Burke mielestäni hyvin haastaa kirjassaan ja heittää faktat pöytään. Ei jää paljoa seliteltävää kun miettii sitä miten monesti elämämme on sellaista, että viikossa 1-2 tuntia vietämme seurakunnassa jumalanpalveluksessa ja esim. lapsille on siellä kristillistä kasvatusta sen tunnin verran. Loput 166 tuntia viikostamme eletään vähän niin kuin osa-aikaisen opetuslapsen elämää. Ainakin itsessäni tunnistan tällaista, muiden puolesta en voi puhuakaan. 

Tilanteella on väliä

Suora lainaus Burkelta: ”Mediaan ja musiikkiin keskittyneessä yhteiskunnassa on tärkeää kontekstualisoida jumalanpalvelukset välittämään evankeliumia sellaisten musiikin, kielen ja taiteen muotojen kautta, jotka kuuluvat kulttuuriin.”

On todella tärkeää että isoja julkisia jumalanpalveluksia pidettäessä meidän tulee olla ajantasalla siinä mitä teemme. Sanoma on sama ja muuttumaton, mutta kieli miten se tulisi kertoa on muuttunut kahden tuhannen vuoden aikana valtavasti, ja muuttuu edelleen. 

Olisi mahtavaa, jos kaikki mitä annamme Jumalalle, olisi parasta ja tahtoisimme hioa kaikki lahjamme terävimmilleen. Jos kerran Jumala on antanut meille niin paljon niin miksi emme antaisi Hänelle myös takaisin niin paljon kuin osaamme ja omistamme. Emme ansaitse Jumalan suosiota tekojemme perusteella, se on aivan totta, mutta eikö kaikkivaltias Jumala ansaitsisi vain ja ainoastaan parasta mitä vain osaamme antaa. Eli ei palvella Jumalaa puolivaloilla, vaan ”annetaan koko elämämme pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi.” (Room.12:1)

Tämä blogi jäi nyt vähän niin kuin kesken mutta en lähde tässä purkamaan enempää sitä mitä tämä viimeinen kirjan luku minussa herätti, voisin kirjoittaa niistä ajatuksista melkeimpä oman kirjan, tai ehkä saarnaan siitä vielä jonain päivänä seurakunnassamme. 

Onnittelut sinulle joka pääsit kirjassa tähän asti. Olkoon tämä kirja (Raamatun ohessa tietenkin..:)) ohjaamassa sua lähemmäksi Kristuksen tuntemista ja innoittamassa sua antamaan itsesi Jumalan restauroitavaksi.

-Tatu

Palvele naapureitasi naapureittesi kanssa

Ajatus naapureiden palvelemisesta yhdessä toisten kanssa on herkullinen. Kuinkahan lähellä ympärilläni elävien ihmisten unesta herääminen onkaan? Niin lähellä, että kun vain itse herään, avaan silmäni ja alan tekemään asioita jotka sydämelleni annetaan. Jumala on niin hyvä, ja hänen tarjoamansa apu ihmisille konkreettista. Hänen ajatuksensa ja asenteensa ovat kohdallaan.

Tuon asennepuolen merkitys palvelemisessa kolahtaa itseeni. Ylhäältäpäin tuleva almu-mentaliteettinen avuntarjoaminen on luotaantyöntävää. Olen varmasti toiminut näinkin, enkä ihmettele yhtä asiaa; sitä, etten näe kohtaamiani ihmisiä ylistämässä Jumalaa hänen hyvyydestään. Millainen onkaan nöyrän Herran palvelijan sydän, ja voisiko sellainen olla minullakin? Se olisi jotakin aivan muuta kuin kirjassa mainittu "jumalakompleksinen" immeinen, joka on voimakas, rikas ja hyvä toisiin verrattuna. Näyttäessämme ylempiarvoisilta olisimme vain haitaksi Jumalan valtakunnan työlle ympäristössämme. Oman rikkinäisyyden tunnistaminen ja tunnustaminen mahdollistaisi myös yhteiset palvelutyöt ihmisten kanssa, jotka eivät vielä ole inessä Jeesuksen läsnäolossa. Sitä en sano, etteivätkö pian sitten jo olisi kovinkin inessä, mutta ajallaan.

Naapurustoa palvelevan verkoston luominen saattaa näyttää jättiläishankkeelta, mutta kuten niin usein, kaikki saa alkunsa pienestä. Tarvitaan yksi altis ihminen, joka näkee ihmisen tarpeen ja hädän ja toimii. Ja sitten onkin mahdollista että pian onkin jo kaksi ihmistä jotka näkevät ja vaikuttavat enemmän. Kahden jälkeen tulee seuraava numero, mutta mikähän se olikaan? Merkkimäärä minimissään alkaa varmaan olla täynnä blogin osalta. Laitetaan rapa roiskumaan, maailma odottaa sitä!

Toni

Luo suhdevoimaa

SULOISENA TUOKSUNA MAAILMASSA

Kirja, jota olemme nyt seurakuntana lukemassa läpi, on oivallinen teos käytännön esimerkkeineen. Joskus päivittäisten rutiinien keskellä Sanan tutkistelu ja erityisesti sen äärellä Jumalan äänen kuuntelu jää liian vähälle. Sana ei avaudu. Mutaa ja mestariteos on minussa herättänyt muistamaan, miten ahdistavia hetkiä meidän lähipiirissämme kenties eletään tietämättämme. Voisinko olla avuksi? Voisinko olla esimerkilläni johdattamassa jonkun ihmisen Jeesuksen tykö? Mitä hyvää voisin tehdä?  Meitä on siunattu Kaivon kokoontumispaikalla, olemme keskellä tavallisten ihmisten elämää. Siellä missä Jeesuskin maan päällä ihmisenä ollessaan oli, ihmisten keskellä.

Meissä jokaisessa on kaipuu sisällämme. Sydämissämme on Jumalan mentävä aukko. Kunpa muistaisimme sen aina kun kohtaamme ihmisiä, jotka eivät ole vielä evankeliumia vastaanottaneet. Kirjasta voimme lukea esimerkkejä kristittyjen toiminnasta, jotka johdattavat ihmisiä seurakuntaan ja Jumalan tykö. Jokainen leiviskänsä mukaan, voi olla mukana evankelioimassa. Yksi hyvä esimerkki oli lasten urheiluvalmentajana olemisesta. Siinä toimessa sai kohdata sekä lapsia että heidän vanhempiaan. 

Meitä kristittyjä tarkkaillaan jatkuvasti. Kuinka me suhtaudumme eri tilanteisiin, millaiset motiivit meillä on? Olemmeko suvaitsevaisia? Olemmeko totuudenmukaisia? Voi olla, että juuri meidän käytöksemme perusteella joku muodostaa kuvan kristitystä ihmisestä ja suhteestaan raamattuun ja sen Jumalaan. Kirjan esimerkit kannustavat tutustumaan uusiin ihmisiin, kulkemaan rukoillen. Omassa voimassamme emme siihen pysty, me kaikki tarvitsemme siihen Pyhän Hengen ohjausta. Seurakuntamme eri toiminnot tukevat tätä evankelioimisen tehtävää. Alfa-kurssit ovat siitä oivallisena esimerkkinä. Kukaan meistä ei ole vähäpätöinen ja kelvoton, jokaiselle on se oma paikkansa.

MESTARITEOS

Raamatussa Jeremiaan kirjan 18. luvussa verrataan Jumalaa savenvalajaan, joka ottaa möykyn savea ja alkaa muovata siitä haluamaansa teosta. Meidän Luojamme on maailmankaikkeuden huikein taiteilija. Mitään tässä luomisprosessissa ei ole tehty suunnittelematta. Meidät jokaisen Hän on tarkoin suunnitellut jo aikojen alussa. Meille jokaiselle on suunniteltu tarkoitus tässä elämän palapelissä - jokaista pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Hän on suunnitellut ominaisuutemme tarkan harkinnan mukaan, juuri sitä tarkoitusta varten minkä Hän on meille varannut. Hän on suunnitellut aivan mahtavan mestariteoksen, sinut ja minut, meidät. Rakkaudesta meihin. Aina tämän mestariteoksen muovaaminen ei ole yksioikoista, vaan joskus savenvalaja joutuu ryttäämään jo aletun työn ja aloittamaan alusta. Tämä tekee kipeää. Epäonnistumisten ja vastoinkäymisten edessä olemme musertua.

Jeesus tuli sitä varten, että me Hänessä saisimme aloittaa jälleen alusta. Jeesuksen ristin juurella saamme olla epäonnistujia. Hän näkee syvälle sisimpäämme ja tuntee meidät paremmin kuin itsekään tunnemme. Jeesus näkee sydämemme syvimpäänkin sopukkaan ja Hän tuntee meidän salaisimmatkin ajatuksemme. Kamala ajatus? Joku tietää sen kaiken, mitä emme kehtaa tunnustaa edes parhaimmalle ystävälle. Ei, vaan erittäin helpottavaa! Hän näkee lävitsemme, mutta Hänen katseensa ei tuomitse. Ei tarvitse hävetä, koska savenvalaja tietää ne ainekset, mistä Hän on mestariteosta muovaamassa. Hän tietää elämämme jokaisen hetken ja on ollut niissä kanssamme. Kaikenvoittava rakkaus on Hänen keinonsa parantaa ja eheyttää. Rakkaus ja armo.

RINNALLAKULKIJA

Meidät on kutsuttu viemään ilosanomaa pelastuksesta eteenpäin. Kukin tavallaan ja omalla paikallaan. Työssä tai harrastuksissa, siellä missä ikinä kohtaamme muita ihmisiä. Rotuun ja sukupuoleen katsomatta. Meille on annettu ihana tehtävä! Eikä meidän tarvitse olla siinä tehtävässä yksin, ei. Seurakuntana saamme tehdä yhdessä paljon hyvää. Pyhä Henki on meitä johdattamassa mahtavalla tavalla: ”…tuuli puhaltaa missä tahtoo ja sinä kuulet sen huminan…”(Joh. 3:8), ja saamme olla turvallisella mielellä. Sillä eihän hiuskarvaakaan putoa päästämme Hänen tietämättään, niin kuinka sitten isommatkaan asiat tapahtuisivat Häneltä salassa. Meidän on muistettava, että Hänellä on aina hyvä tahto meitä kohtaan. Hän katsoo meitä iankaikkisuusnäkökulmasta. Niin meitä kristittyjä kuin myös niitä, jotka eivät vielä ole Hänen kutsuunsa myöntävästi vastanneet. 

Jumalan rakkauden jo vastaanottaneina, saamme opetella yhdessä tuota iankaikkisuusnäkökulman silmälasien läpi katsomista. ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa!” (Matt. 8:10). Me olemme jo saaneet anteeksi ja saaneet vastaanottaa armon. Ja vielä: ”Olemme luodut hyviä tekoja varten…” (Ef.2:10). Upeaa, meille on annettu tehtävä, meidät on luotu tekemään hyvää. Rukoillen saamme kulkea Jumalan lempeässä johdatuksessa.

Taivaassa tavataan!

Anne

Tavalliset ihmiset tekemässä epätavallisia asioita

Jumala toimii tässä maailmassa tavallisten ihmisten kautta. Se on hänen toimintasuunnitelmansa, kutsua tavallisia seuraajiaan tekemään epätavallisia asioita. Kirjassa esitellyt Brian ja Amy voisivat hyvinkin olla meidän seurakunnastamme; viisilapsisen perheen vanhemmat, joilla on molemmilla päivätyö sekä kädet täynnä töitä arjen askareiden parissa. He rukoilivat, miten voisivat palvella Jumalaa keskellä kiireisiä ruuhkavuosia.  Jumala kutsui heidät valmistamaan kiitospäivän illallisen Bransonin vähäosaisille ja tästä pienestä alusta syntyi suuri aaltoliike, jonka kautta Jumalan valtakunta sai levitä ja vähäosaisten tarpeet tulivat kohdatuiksi yhä suuremmissa määrin.

Mietin Kartanon ja Kaivon joulua sekä Kuninkaankalliota. Mitäköhän suurta Jumala tuleekaan vielä tekemään näiden palvelumuotojen kautta?

Ketä minä voisin palvella?

Kysy tätä ensin Jumalalta. Ehkä mielessäsi on pyörinyt jokin tietty ihmisryhmä? Ikäihmiset. Yksinhuoltajat. Maahanmuuttajat. Liike-elämän ammattilaiset. Jatka kyselyä Jumalalta: miten voisin viedä Jumalan valtakuntaa heidän keskelleen?

Ehkä mielessäsi ei ole mitään tiettyä ryhmää. Tähän kohtaan haluan lainata irkkubändi U2:n keulamiehen Bonon kertomusta. Hän oli viettänyt elämänsä pyytäen aina Jumalalta siunausta elämänsä erilaisiin projekteihin ja asioihin, kunnes joku sanoi hänelle: ”Mene mukaan siihen mitä Jumala jo nyt tekee. Se juttu on takuulla siunattu!” Ehkä sinunkin kuuluu katsoa ympärillesi, missä Jumala toimii, ja lähteä mukaan sinne.

Jumalan unelma ja näky sinun kohdallesi saattaa olla juuri se ajatus, joka on vaivannut jo pitkään, mutta joka tuntuu inhimillisesti mahdottomalta. "En kykenisi tähän ikinä!" saatat ajatella. Kyse onkin Jumalan näystä, johon meidän ei kuulukaan kyetä. Mutta Jumala haluaa että astut eteenpäin näkyä kohden rohkeasti, koska Jumalan jutut toteutuvat yksin HÄNEN voimansa kautta. Hän tekee sen suurimman työn!

Lääke jumitukseen

Tuntuuko siltä että hengellinen kasvusi on ollut hidastumaan päin tai jopa jumissa? Tässä voisi olla lääke kyseiseen jumitukseen. Jumala haluaa meidän olevan täysin riippuvainen hänestä! Se onnistuu, kun me lähdemme tekemään Jumalan juttuja, jotka tuntuvat meistä inhimillisesti liian suurilta ja jopa mahdottomilta. Tällöin joudumme olemaan oikeasti riippuvaisia Jumalasta. Ja kun olemme riippuvaisia Hänestä, me kasvamme. ”Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” (2.Kor. 12:9)

Oli näkysi suuri tai pieni, kerää muutama ihminen ympärillesi ja lähde rohkeasti rukoillen eteenpäin!

- Nelli

Kovettunut muta ja totuuden vasara

 Jeesuksen seuraaminen ja evankeliumin kertominen ei-kristityille ihmisille on Jumalan suunnitelmissa ensiarvoisen tärkeää. Mietitkö mitä sinun tulisi sanoa ei-kristitylle ihmiselle, jonka elämä on synnin vaikutuksen alla? Tulisiko heille kertoa, että heidän elämäntapansa on Jumalalle kauhistus? Koetko kiusausta sanoa synnin johtavan hänet ikuiseen eroon Jumalasta, helvettiin? Evankeliumin kertominen tällä tavoin ei välttämättä ole kaikista tehokkain keino. Asettelemme moraaliset rajat, jotka ihmisen tulisi täyttää ollakseen Jumalalle kelpaava.

Omassa elämässäni olen huomannut, että tämän kaltainen ”ilosanoma” ei käy kaupaksi. Ajattelin, että kertomalla ihmisille kuinka pahoja ihmiset ovat saisi heidät ymmärtämään evankeliumia. Yhtään ei tullut uskoon. Myöhemmin rakentaessani siltoja rakastamaani ihmisiin, jotka eivät seuraa Jeesusta on paljon hedelmällisempi tie kuin edellä mainittu. Rakastamalla, ymmärtämällä ja Jeesuksen hyvyydestä kertomalla on paljon suurempi vaikutus heihin kuin kertoa heidän pahuudestaan.

Milloin sitten meidän tulisi käyttää Burken esille tuomaa totuuden vasaraa. Totuuden vasaralla hän tarkoittaa synnistä puhumista, nuhtelemista rakkaudella ja kertomalla ihmisille ettei tavat, teot tai sanat joita puhumme ole hyviä. Jeesus teki sen harvoin kolmen vuoden aktiivisten vuosiensa aikana. Se on huomionarvoinen asia. Jeesus kehotti ihmisiä luopumaan pahoista tavoistaan, vasta sen jälkeen kuin he olivat päättäneet seurata häntä. Siis miten Jeesus oikein toimikaan?

Rakkauden nimissä meidän tulisi julistaa Kristuksen rakkautta ja anteeksiantoa Jeesuksesta osattomille. Saman rakkauden nimissä meidän tulisi käyttää totuuden vasaraa, jos näemme että joku meidän läheisistä tuhoaa elämäänsä ja läheistensä elämää. Välillä minusta tuntuu, että on helpompaa tuomita ei-uskovaiset kuin sanoa veljelle, että älä juo tuota huttuu, tai älä riko elämääsi teoilla, jotka eivät ole oikeita.

olavi

Jeesuksen hyvän sanoman kertominen

Vapauttava totuus

Olen työskennellyt yli puolet aikuiselämästäni lähetystyössä, seurakunnan istuttajana muslimimaailmassa. Tällainen pioneerityö on päämäärätietoista ja tavoitehakuista. Ehkä juuri siksi vuosia sitten totuuden todellinen valkeneminen siitä, etten voi perustaa seurakuntia saatika sitten saada ketään uskomaan, oli niin vapauttavaa (molemmat ovat Jumalan työtä, esim. Mt. 16:18 tai Joh. 6:44).

Ahdistava todistaminen

Hyvin monille suomalaisille uskoville on vaikea kertoa uskostaan Jeesukseen. Meillä uskonasiat ovat yksityisasioita, eikä niistä ole tapana kysellä tai huudella julkisesti. Rima on luultavasti noussut entisestään, koska monilla on väärä käsitys siitä, mitä hyvän sanoman kertominen on. On ehkä ajatus siitä, että pitäisi osata kertoa niin hienosti ja hengellisesti Jumalan suuria suunnitelmia ja käännyttää ihminen.

Elämää!

On vapauttavaa kun tajuaa, ettei uskosta kertomisen tarvitse olla väkinäistä ja vaikeata. Sinua ei ole kutsuttu suorittamaan todistajan tehtävää joinain tiettyinä kellon aikoina, tietyissä paikoissa, vaan elämään Jumalan yhteydessä sallien Hänen elämänsä virrata kauttasi toisten ihmisten hyväksi. Jeesus tuli ihmiseksi. Eli tavallisten ihmisten, tavallisen elämän keskellä.  Siinä on meille esimerkki, jota seurata. Jumalan Pyhä Henki asuu sinussa ja minussa. Jos annamme Hänelle luvan vaikuttaa kauttamme, Hän kyllä sen tekee.

Tie ihmisen henkeen

Sanonta kuuluu, "Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta." Hengellisesti asian voisi ilmaista: "Tie ihmisen henkeen käy ruumiin kautta." Hyvin harvoin pelkkä älyllinen tai hengellinen todistelu vakuuttaa ihmisen Jeesuksen todellisuudesta. Usein uskoontuloa edeltää se, että henkilö on kokenut rakkautta, Jeesuksen seuraajan taholta. Että ensin on nähty hänen elämänsä tässä ja nyt, eikä vain ole kerrottu kerran koittavasta pelastuksesta. Viime vuosien aikana olen käynyt todella monia hyviä hengellisiä keskusteluja, jotka ovat auenneet yksinkertaisesti siitä, että olen vain ollut olemassa tälle toiselle ihmiselle. Valmis kuulemaan hänen elämänsä kivut ja kolhut tuomitsematta tai arvottamatta.

Tullaanko ihmisiksi?

Kuulin Pekka Simojoen sanovan,  että "Ihmiset tulevat kyllä uskoviksi, kunhan uskovat tulevat ensin ihmisiksi." Näin uuden vuoden alussa on paikka pyytää Jumalaa muuttamaan meitä. Haluasitko sinäkin tulla ihmiseksi, kuten Jeesuskin tuli? Silloin entistä luonnollisemmin osaksi elämäämme tulee hyvän sanoman kertominen. Eikä sitä tarvitse pinnistellä tai puristella, vaan sisältämme "kumpuavat elävän veden virrat." (Joh. 7:38)

Panu