Arvon palauttaminen

Kun katson itseäni peilistä tai kohtaamaani ihmistä, mitä näen? Näenkö Jumalan kuvan, jonka Hän haluaa asettaa ennalleen? Näenkö tulevaisuuden ja toivon? Tai ne voimalliset teot, jotka Hän haluaa tämän ihmisen kautta tehdä. Näenkö Jumalan lapsen tulevassa kirkkaudessaan? Näenkö asiat Jeesuksen silmin?

Kenties näen vain huonojen valintojen viidakon ja itse aiheutetun sotkun. Toivottoman likaisen sotkun, joka ansaitsee tuomion. Sisäinen fariseus meissä ei koskaan voi nähdä asioita Jeesuksen silmin. Me tarkastelemme asioita inhimillisin mittarein, mutta Jumala ei yhdy tähän. Hän on antanut meille Pyhän Hengen, jotta voisimme nähdä asiat niin kuin hän. Isällämme on myös valta muuttaa todellisuutta vastaamaan hänen unelmiaan. Hän unelmoi meistä ja meidän elämästämme. Hänen mielestään me olemme arvokkaita.

Armon valtakunta

Me kaikki olemme Jumalan valtakunnassa vain armosta. Jumala näkee meidät niin arvokkaina, että oli valmis kuolemaan puolestamme. Silti saatamme tuomita muita omaan sisäiseen sääntökirjaamme vedoten. Me kyllä tiedämme mikä on oikein ja mikä väärin ja haluamme sen mielellämme myös kertoa. Tärkeintä on olla oikeassa. Onko tuomitseva asenteemme este Jumalan valtakunnan kasvulle? Ehkä taustalla voi olla pelkoa ja epävarmuutta. Harvoin kuitenkaan rakkautta.

Jumalan pelastuslaitos

Seurakunta ei ole Jumalan tuomioistuin, vaan Jumalan pelastuslaitos. Tuomiopäivä on kyllä kaikilla edessä, mutta tänään on vielä pelastuksen päivä. Seurakunnan tehtävä on ruokkia nälkäisiä, parantaa sairaita, korjata rikkoutuneita ja viedä toivoa toivottomille. Julistaa hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta. Tämän valtakunnan kansalaisuus on tarjolla kaikille ulkoisiin ominaisuuksiin katsomatta. Julistus on kuitenkin tekopyhää, jos suu puhuu armosta, mutta sydän ja teot tuomitsevat. Miten lienee asian laita omalla kohdallani?

Luopumalla rakastaminen

Tuomitsemisen sijaan haluaisin oppia luopumaan. En Jumalasta, vaan kaikesta siitä, mikä estää Jumalan työtä. Arvostukseni mittari on se hinta, jonka olen valmis maksamaan. Mistä olisin valmis luopumaan voittaakseni jonkun Kristukselle? Jeesus antoi henkensä puolestani. Voisinko luopua lempiohjelmastani, jos sillä pelastaisin sielun? Entä harrastuksestani, jos sillä pelastaisin kymmenen? Antaisinko yöuneni apua tarvitsevan puolesta? Arvostanko lopultakin vain parin kahvikupillisen verran.

Alttius olla Jumalan käytössä

Jumala haluaa asettaa kaiken ennalleen. Hän tuli etsimään sitä, mikä on kadonnut ja pyytää meitä mukaan tähän työhön. Jotta voisin osallistua, minun on oltava altis. Valmis tekemään sen, mitä Jumala haluaa tehdä. Satoa on kuulemma paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Sadonkorjaajilla taitaa usein olla liian kiire. Valintamme ja tärkeysjärjestyksemme määrittävät olosuhteemme. Ne olosuhteet, joiden vuoksi usein kieltäydymme, kun Jumala kutsuu. Sydämissämme haluaisimme olla Jumalan käytössä, mutta kiire on ylitsepääsemätön este ja ohdake, johon takerrumme.

Kiire on kyllä todellista. Elämme kiireisessä ajassa. Uskon että Hän tietää sen ja ymmärtää. Kenties jonain päivänä minäkin seison Kristuksen valtaistuimen edessä hieman hämilläni ja sanon, että olisin kyllä halunnut olla alttiimpi, mutta kun oli niin kiire. Hän halaa ja sanoo: "Ei se mitään. Hienoa, että olet täällä. Nyt kaikki kiire on poissa. Tule mukaan ilojuhlaan. Olisin vain halunnut tehdä kauttasi niin paljon enemmän. Olin suunnitellut varallesi niin paljon."

Ajattelen, että tänään Jeesus kutsuu meitä kaikkia luopumaan jostakin hänen vuokseen. Muutos elämässämme alkaa aina yhdestä valinnasta. Jumala kunnioittaa valintojamme. Niin hyviä kuin huonojakin.

Juha