Ajatus naapureiden palvelemisesta yhdessä toisten kanssa on herkullinen. Kuinkahan lähellä ympärilläni elävien ihmisten unesta herääminen onkaan? Niin lähellä, että kun vain itse herään, avaan silmäni ja alan tekemään asioita jotka sydämelleni annetaan. Jumala on niin hyvä, ja hänen tarjoamansa apu ihmisille konkreettista. Hänen ajatuksensa ja asenteensa ovat kohdallaan.
Tuon asennepuolen merkitys palvelemisessa kolahtaa itseeni. Ylhäältäpäin tuleva almu-mentaliteettinen avuntarjoaminen on luotaantyöntävää. Olen varmasti toiminut näinkin, enkä ihmettele yhtä asiaa; sitä, etten näe kohtaamiani ihmisiä ylistämässä Jumalaa hänen hyvyydestään. Millainen onkaan nöyrän Herran palvelijan sydän, ja voisiko sellainen olla minullakin? Se olisi jotakin aivan muuta kuin kirjassa mainittu "jumalakompleksinen" immeinen, joka on voimakas, rikas ja hyvä toisiin verrattuna. Näyttäessämme ylempiarvoisilta olisimme vain haitaksi Jumalan valtakunnan työlle ympäristössämme. Oman rikkinäisyyden tunnistaminen ja tunnustaminen mahdollistaisi myös yhteiset palvelutyöt ihmisten kanssa, jotka eivät vielä ole inessä Jeesuksen läsnäolossa. Sitä en sano, etteivätkö pian sitten jo olisi kovinkin inessä, mutta ajallaan.
Naapurustoa palvelevan verkoston luominen saattaa näyttää jättiläishankkeelta, mutta kuten niin usein, kaikki saa alkunsa pienestä. Tarvitaan yksi altis ihminen, joka näkee ihmisen tarpeen ja hädän ja toimii. Ja sitten onkin mahdollista että pian onkin jo kaksi ihmistä jotka näkevät ja vaikuttavat enemmän. Kahden jälkeen tulee seuraava numero, mutta mikähän se olikaan? Merkkimäärä minimissään alkaa varmaan olla täynnä blogin osalta. Laitetaan rapa roiskumaan, maailma odottaa sitä!
Toni
Laskeudutaan pyhästä tornistamme toisen tasolle ja annetaan hänelle se arvo mikä hänelle kuuluu niin kohtaamme oikeasti. (Tästä tulee mieleen lapsityössä oppimani asia ettei lapselle saa puhua fyysisesti ylhäältä alaspäin vaan on hyvä laskeutua samalle tasolle. Jotain ideaa siinä on.) Lähestytään ihmistä ihmisenä. :-)
VastaaPoista