Jokainen voi auttaa jotakuta kasvamaan

Rakkautta on kristinuskossa käsitelty kenties enemmän kuin mitään muuta aihetta. Mitä siihen siis enää voisi lisätä? Emmekö kaikki jo tiedä, mitä rakkaus on? Olemmehan jo kuulleet ja puhuneet rakkaudesta kaiken mahdollisen?

Emme ehkä tarvitsekaan lisää tietoa rakkaudesta. Mutta tarvitsemme rakkautta yli kaiken.

Rakkauden puuttuminen elämästä merkitsee itsekkyyden voittokulkua. Emmekä voi saada rakkautta pyytämällä sitä itsellemme. Se olisi kuin pyytäisimme päivänvaloa pimeään huoneeseen, jonka ikkunat olemme itse peittäneet.

Jumalan rakastaminen on paljon parempaa ja käytännöllisempää kuin mielen itsekäs kiintymys, jota usein pidetään rakkautena. Rakkaus kaikkivaltiaaseen Jumalaan on vapaa itsekkyydestä. Se ei valitse kohteitaan vastarakkauden toivossa, ja se löytää saman Jumalan jokaisesta kohteesta. Vain sellainen todellinen rakkaus voi muuttaa maailman.

Kun rakastamme Jumalaa koko sydämestämme, koko sielullamme, mielellämme ja voimallamme, ja lähimmäisiämme kuten itseämme, rakastamme Jumalan rakkaudella, emmekä enää voi tuntea olevamme hänestä erillään. Hän läpäisee koko olemuksemme, jolloin meistä tulee hänen rakkautensa välikappaleita maailmassa, Jumalan palvelijoita sanan todellisimmassa merkityksessä.

Ulkoisesti pieni, mutta todellisen rakkauden innoittama teko on hyödyllisempi kuin ulkoisesti suuri, mutta (ehkä hienovaraisen) itsekkyyden tahraama saavutus. Maailma arvostaa suuria ja näyttäviä saavutuksia, mutta rakkaus ei ole saavutus, eikä se johda sellaiseen. Rakkaus on luopumista. Se toteuttaa itsensä, ajatuksis- samme, sanoissamme, tunteissamme ja teoissamme parhaiten silloin, kun asetamme omat pyyteemme, kunnianhimomme ja persoonalliset toiveemme syrjään.

Tulee aika, jolloin meillä ei ole vaihtoehtoja, jolloin kaksinainen, ristiriitainen mielemme kokonaan hiljenee ja alamme tosissamme kuunnella hiljaisuuden ääntä, Kristuksen ääntä sydämessämme. Se on ratkaiseva hetki, jota rakkauden Herran syntymä jouluna symboloi.

Olemme lukeneet ja kuulleet paljon rakkaudesta, mutta olemmeko jo valmistaneet sille sijaa omassa elämässämme? Ehkä aavistamme, että itsekeskeisyydessä, rakkaudeksikin pukeutuneena, on aina jotain sellaista, joka pitää huoneemme ikkunat ja ovet sisäpuolelta tiukasti lukittuina. Vain meillä itsellämme on avaimet ja valta käyttää niitä, jotta Kristuksen valo ja siunaus pääsevät tulvimaan sisälle.

Tästä rakkaudesta käsin sinäkin voit auttaa jotakuta kasvamaan.

Tiina